Siirry pääsisältöön

Miksi One Love Manchester oli paras hyväntekeväisyyskonsertti sitten Freddie Mercuryn muistokonsertin?


Kuten moni tietää, 22 henkilöä sai surmansa toissa viikolla Manchesterissa, kun itsemurhapommittaja iski Ariana Granden konsertissa. Tapauksen ympärille syntyi voimakas solidaarisuusliike, joka huipentui eilen Manchesterin Old Trafford Cricket Ground -stadionilla pidettyyn One Love Manchester -hyväntekeväisyyskonserttiin. 

Konsertti oli pienen ryhmän (Scooter Braun, Sony, Live Nation, Manchesterin hyväntekeväisyysinstanssit) nopeasti organisoima tapahtuma, mutta siihen nähden se onnistui katsojan silmissä jopa yli odotusten: juuri mikään ei ollut erityisen falskia, edes Will.i.amin pakollinen kolmeminuuttinen tai Pharrellin Happy, jonka Miley Cyrus ansiokkaasti kohotti pois ylisoitetun feelgood-tuhnun asemasta.

Konsertin pääosassa oli tietenkin Manchesterin tragedia, mutta viesti oli globaali: rakkaus voittaa vihan. Miley Cyrus ja Katy Perry pitivät koskettavat puheet ja uskovaiseksi tiedetty Justin Bieber puhkesi jumalan ylistyksessään kyyneliin. Ariana Granden lukuisista omista hiteistä etenkin erinomainen Break Free sai aivan uuden merkityksen.

Paikallisuus näkyi sopivasti artistivalinnoissa: Take That ja Robbie Williams ovat suurimpia manchesterilaisia popnimiä 2000-luvulla ja Oasiksen Don’t Look Back in Angerista on tullut koko Manchesterin yhteinen voimalaulu. Se ja tragedian kautta uuden symbolisen merkityksen saanut Granden One Last Time olivat Robbie Williamsin, Take Thatin ja Coldplayn yhteislaulujen lisäksi konsertin ehdottomia huippuhetkiä.

Miley Cyrusin poliittinen aktivismi on nykypopissa mitä virkistävintä ja hänen Granden kanssa esittämänsä Crowded House -laina Don’t Dream It’s Over kiteytti upeasti hyväntekeväisyyskonserttien tarpeen tässä maailmankaikkeudessa: ”When the world comes in / They come, they come / To build a wall between us / And we know they won't win”.

Granden Over the Rainbow oli sopivan elegantti ja juhlallinen päätös koskettavalle ja hyväntuuliselle tapahtumalle. Samalla kappaleella The Flaming Lips kunnioitti Pearl Jamin keikalla menehtyneitä Roskildessa vuonna 2000.  

Vaikka konsertti oli nimeltään One Love Manchester, se oli upea muistutus siitä, että keikkojen pitää olla popfanien safe space – ilman syrjintää, vaaran tunnetta ja vihaa. Keikoilla käydään vain yhdestä syystä: rakkaudesta musiikkiin. Juuri tämä aspekti teki konsertista minulle henkilökohtaisemman kuin sinänsä tarpeelliset luonnonkatastrofien ja nälänhädän uhrien hyväksi pidetyt konsertit. Konserttitragedia voi tapahtua minulle, kun menen Lady Gagan keikalle, se voi tapahtua sinulle, kun menet festivaaleille.

Freddie Mercuryn muistokonsertin tapaan One Love Manchester -tapahtumassa ei mässäilty katastrofilla tai uhkakuvilla: meitä ei syyllistetty siitä, että emme auta tarpeeksi.  Joskus hymy vierustoverille on se paras apu.

Kommentit

  1. Kommenttini taisi kadota jonnekin... Sitä vaan tässä pohdin, että Black Eyed Peas taisi olla hoodeilla jo muutenkin. Esiintyivät lauantai-iltana Mestarien Liigan finaalissa. Tiedä sitten kumpi keikka oli sovittu aikaisemmin, mutta luultavasti olivat Briteissä tuon fudismatsin vuoksi jo valmiiksi. Mutta oli hieno ja koskettava konsertti!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Onko suomalainen popjournalismi tapettu?

Hei YleX! Kiva, että julkaisitte "biisianalyysinä" tekstinProfeettojen (kuva) uudesta Eyo-kappaleesta, vaikka siitä ei keksitty mitään muuta sanottavaa kuin että Profeettojen kappaleella on vierailija.

Ei tuo ole mikään biisianalyysi! Se on aivan liian pitkä teksti siitä, että ”onpa kiva, että Profeetoilta on tullut uusi kappale, eikö teistäkin?”. On ihan ok hehkuttaa biisiä finglish-liirumlaarumilla, mutta ei ole ok kutsua tekstiä julkisen palvelun yleisradioyhtiön analyysiksi. Joku roti.

Ellei ”Profeettojen uuden kappaleen ehdottomasti hienoin asia on se, että sillä on mukana fiittaaja” ole äärimmäisen nerokasta piilovittuilua, silmiini ei tänään osunut (linkatkaa kommentteihin, jos olen väärässä) yhtä ainutta kriittisesti kotimaisiin artisteihin suhtautuvaa tekstiä YleX:n nettisivuilla. Sen sijaan ulkomaalaisia festarivieraita kehdataan kaunein sanankääntein kritisoida, kuten Imagine Dragonsin Ilosaarirock-keikkaa.

YleX ei tietenkään ole ainoa syypää, tämä koskee kotimai…

Miksi suomalainen musiikkibisnes on pyhää?

Oskari Onnisen viimeviikkoinen Hesari-kirjoitus nostatti valtavan keskustelun omassa musabisneksen ja -journalismin kuplassani. Sitä kritisoitiin mitä mielikuvituksellisimmilla argumenteilla ja henkilökohtaisuuksilla, vaikka se oli alusta loppuun täysin totta: levy-yhtiön ja managerin hehkutus jaSara Forsbergin ura muusikkona toistaiseksi eivät korreloi keskenään.

Levy-yhtiöt saavat kyseenalaistamatta hypettää artistejaan täysin kummallisilla ja joskus perusteettomillakin argumenteilla ”vientipotentiaalisuudesta”, joten miksi toimittajilla ei olisi oikeutta tarttua mahdollisiin epäkohtiin, ongelmiin ja ristiriitaisuuksiin?
Siksikin kiinnostaa, miksi suomalaisessa popkeskustelussa musiikkibisneksen kritisointi on aina joko ankeuttamista tai negistelyä tai jotain siltä väliltä. Miksi asioita ei voi ääneen ihmetellä mediassa, kuten muissa aiheissa voi? Kukaan ei syytä negistelystä, jos analysoi miksi HJK ei ole Mestareiden liigassa joka vuosi. (Ja poplistat itse asiassa ovat musiikin u…

Miksi Haloo Helsinki on suosittua nuorisomusiikkia, kun suomirock ei muuten ole?

Kun Haloo Helsinkiperustettiin, sen jäsenet olivat noin 15-vuotiaita. He ovat siis koko aikuisikänsä olleet Haloo Helsinki, kiertäneet festareita ja tehneet satoja keikkoja. He ovat jo nyt, reilusti alle kolmekymppisinä suomalaisen musabisneksen konkareita.

Mietitäänpä sitä hetkeä, kun heistä tuli suosittuja:


Isä olen täällä maailman toisella puolen...äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen Voitteko kuvitella inklusiivisempaa kertosäettä? Näiden nuorten esittämään Maailman toisella puolen -kappaleeseen voivat samaistua riparinuoret ja aikuiset, isät ja äidit. Muutamaan riviin kiteytyy nuoren elämänilo ja vanhempiensa huomioiminen sekä vanhemman rakkaus lapseaan kohtaan.

Tuon jättihitin sisältäneen III-albumin jälkeen Haloo Helsingille oli ”vain taivas rajana”. He tekivät kaupallisesti viisaasti kiteyttämällä III:lla kirkastuneen haloohelsinkiyden kahdella hyvällä levyllään (Maailma on tehty meitä varten ja Kiitos ei ole kirosana). Yleisö rakastaa heitä: tuore Hulluuden highway -alb…